Olen tässä alkukeväästä lähtien remppaillut 1930-luvun mökkiäni ja sen 60-lukuista ulkorakennusta. Aloitimme mieheni kanssa sisätöillä ja kesän aikana ajattelimme kunnostella julkisivuja ja ulkorakennuksen vesikattoa. Tämä kesähän on sittemmin osoittautunut ulkoremppaajan painajaiseksi. Melkein joka päivä on satanut, paitsi lomaviikolla, jolloin siis lomailtiin. No ovat sitten vesikatto- ja julkisivutyöt edenneet aivan älyttömän hitaasti.
Ulkorakennuksen julkisivupaneloinnista aloin kuitenkin pari viikkoa sitten viimein rapsutella liuskoina irtoavia maaleja. Havaintona seuraava: muutaman alimman paneelin puu oli maalikerroksen alla aivan märkää ja pehmennyttä. Syitähän on monia: Huopakaton reunat vetelivät viimeisiään. Räystäskourut ja -laudat olivat pudonneet pois. Sokkeli on liian matala. Sokkelin viereen on joskus asennettu betonilaattakaista, eli kattovedet alas laatalle ja siitä roiskeina seinään. Mahtavaa. Suurin harmituksen aihe oli kuitenkin käytetty pintamaali, eli akrylaattimaali, joka on muovisideaineinen maali. Ei siis yhtään sovi rakenteeseen, jossa julkisivuverhouksen takana ei ole ilmarakoa. EI YHTÄÄN! Puu ei pääse kuivumaan, kun se on päässyt kastumaan. Tai ehkä ihan vähän pääsee, mutta aivan liian hitaasti.
Löydösten mukaan rakennus on maalattu vuonna 2019. Rakennukset on jätetty tyhjilleen ja rapistumaan vuonna 2024. Nyt 2026 kaavin puunpilaajaa pois. Joudun myös uusimaan panelointia ja vähäisessä määrin runkoakin.
Tämä ei ollut yllätys, mutta oli se silti hyvä muistutus siitä, kuinka nopeasti väärä maali voi vahingoittaa puuta, jota se on tarkoitettu suojaamaan. Olen kyllä samaa mieltä Panu Kailan kanssa siitä, että maali on vain koriste ja joskus puun on parempi olla ilman maalia.
Kaksi maalia, kaksi lopputulosta
Samassa ulkorakennuksessa on puuovi, joka on maalattu öljymaalilla. Ovi on täysin kunnossa, vaikka oveen kohdistuvat aivan samat rasitukset kuin paneeleihin ja vaikka maalikerrokset ovat vuosien saatossa krakeloituneet. Krakeloituminen näyttää rosoiselta, mutta haitta on vain esteettinen. Öljymaali hengittää, päästää kosteuden läpi ja antaa kastuneen puun kuivua.
Akrylaattimaali toimii siis täysin toisin. Se muodostaa puun pinnalle tiiviin, joustavan kalvon, joka ei päästä kosteutta läpi. Kun rakenteessa ei ole tuuletusrakoa julkisivuverhouksen alla, pääsee kosteus rakenteen sisään esimerkiksi sisäpuolelta tai rakenteen läpi, ei pääse ulos. Se jää loukkuun maalikalvon alle. Lopputulos on juuri se, mitä minä kaavin pois: pehmentynyt, kostea puu, joka on tiensä alussa kohti lahoa.
Hyvää tarkoittava remontti, väärä lopputulos
Talon aiemmat asukkaat ovat olleet remontoinnin suhteen ehtiväisiä, mutta jälkien perusteella materiaalivalinnat ovat tulleet lähirautakaupasta. Ei ole syytä olettaa pahaa tahtoa, ei vain ehkä olla pysähdytty miettimään, miten juuri tämä rakennus toimii ja mitä se toimiakseen tarvitsee. Akrylaattimaalia on ostettu, koska sitä on ollut saatavilla ja myyjä on sitä suositellut.
Tässä onkin ehkä jutun ydin: rautakaupan myyjä on myyjä. Hän myy sitä, mitä hyllyssä on ja hänen tehtävänsä on saada kauppa syntymään. Hänen tehtävänsä ei siis ole arvioida asiakkaiden rakennusten rakennusfysikaalista toimintaa. Uskallan myös väittää, että harvalla myyjällä on koulutusta tai kokemusta vanhan hirsi- tai puurakenteen toiminnasta. Vastuu maalivalinnasta onkin aina sillä, joka maalaa, ei sillä, joka maalia myy. Tosin muovisideaineisia maaleja ei mielestäni missään tarvita, eikä niitä siksi tarvitsisi valmistaa eikä myydä.
Muovi ei kuulu puun pinnalle eikä ympäristöön
Akrylaattimaalin ongelma ei rajoitu siihen, mitä ne tekevät puulle. Muovisideaineiset maalit sisältävät hienojakoisia polymeerihiukkasia, joita valuu pensselin pesuveden mukana vesistöön ja irtoaa maalipinnasta sään, kulumisen ja huoltomaalauksen yhteydessä kaavittuna hienojakoisena pölynä ja hiukkasina ympäristöön. Tämä mikromuovipäästö päätyy maaperään ja vesistöihin täsmälleen samalla tavalla kuin muukin ympäristöön joutuva muovijäte. Ei hyvä.
Ymmärrä, mitä olet tekemässä
Rakennus on kokonaisuus, jossa rakenteet, rakennusosat, materiaalit, ihmisen toiminta ja sääolosuhteet toimivat yhdessä tai toisiaan vastaan. Väärä materiaalivalinta ei näy heti, mutta sitten kun se näkyy, voi korjaustyö olla moninkertaisesti laajempi kuin se olisi ollut, jos materiaali olisi valittu oikein heti alussa.
Oman rakennuksen sielunelämä on siis hyvä selvittää ennen kuin alkaa toimenpiteisiin. Ja sitä ennen tulisi selvittää vielä siihen sielunelämään soveltuvat korjausmenetelmät. Remppailoa!
