Tammi-helmikuusta kului pari viikkoa ruokailuhuoneen pönttöuunin parissa. Uuni oli hieman surullisen näköinen, maali hilseili ja pellit olivat paikoin ruostuneet puhki. Pinta oli myös kuhmuinen ja klommoinen. Vauriot ovat todennäköisesti päässeet syntymään silloin, kun talomme on ollut hylättynä 80-luvulta ysärin alkuun. Uuni on kuitenkin edelleen käyttökelpoinen, joten se saa vielä jatkaa palvelustaan. Uuden näköistä ei lähdetty tavoittelemaan, vaan sellaista lopputulosta, jota edes sivusilmällä kehtaisi katsella. Tuli siitä siistimpi. Ja viereisestä huoneesta katsottuna uuni näyttää jopa ihan hyvältä 😊.
Alun perin toivoimme, että josko saisimme hitsaajan vaihtamaan pellin osia. Maalaisjärkisesti ajattelimme, että jos autoista voi hitsaamalla vaihtaa peltiä, niin kai pönttöuunistakin voi. No emme saaneet. Eikä kuulemma pysty. En kyllä ymmärrä, että miksi ei pysty.
Korjasimme siis itse, ja kun ihan oikeita ohjeita ei tämän kuntoisten uunien pinnoille löydy (uunien korjaushan on melkoista salatiedettä, tai sitten niitä ei vaan korjata), niin kokemuksen ja arvailujen perusteella etenimme. Oli myös hyvä harjoitus, kun viereisessä huoneessa odottaa toinen uuni, tätäkin kehnommassa kunnossa.
Aloitimme kartoittamalla peltivaurioiden laajuuden. Selkeästi ruostuneista ja krakeloituneista kohdista poistettiin siis ensin maali. Poisto tehtiin mekaanisesti, maalikaapimia ja pakkelilastoja hyödyntäen. Jonkin verran piti peltiä poistaa, sen verran ruostekukkaista haperoa maalin alta löytyi.
Paikkauksessa käytimme syvemmissä koloissa savilaastia ja sen päällä hienotasoitetta. Tasoitustyöt eivät ole lempihommaani, johtuen siitä, että ei ole tarpeeksi kärsivällisyyttä tehdä omaan silmään tarpeeksi hyvää jälkeä. Eikä tekniikkakaan ole oikein hallussa. Tässä projektissa voi olla tyytyväinen siitä, että edelliselläkään paikkaajalla (materiaalivalintana betoni!) ei ole homma ollut hallussa. Omat paikkaukseni eivät siis erityisemmin aiemmista erotu. Uunissa on nyt pellittömiä kohtia, mutta niin oli aiemminkin. Pönttöuunihan pärjää hyvin myös ilman kuoria, mutta kyllä ne kehnommatkin kuoret siihen kuitenkin kuuluvat.
Täyttö- ja tasoitushommissa meni monta iltaa. Odottelimme kuivumista, teimme paikkausten välihiontoja ja rapsuttelimme irtoavia maaleja. Löytyi myös muutama aiempi maalisävy, jotka eivät tällä kertaa päässeet uusiokäyttöön. Jos maali lähti kaapiessa peltiä myöten, sivelimme ruosteenestopohjamaalin pintaan. Tässä kohtaa päätimme, että jatkossa ei talvellä käytetä ksyleeniohenteista maalia sisällä. Melko tymäkkä haju, eikä ihan hirveän kauan viitsi pakkasella tuulettaa. Tähän hätään ei kuitenkaan muuta ollut.
Yritimme myös taikoa betonipaikkauksen seasta esiin pellin muotoja, jotka ovat edellisissä korjaustöissä luukun alapuolelta hävinneet. Emme onnistuneet, joten betoni sai jäädä uuniin paraatipaikalle ajalliseksi kerrostumaksi.
Irtoavan maalin kaapimisen ja tasoitetöiden jälkeen poistimme luukuista hopeamaalin. Työvälineenä oli akkuporakoneeseen kiinnitetty nailonkuppiharja. Maali lähti helposti, kun oli maalattu ruosteen päälle. Ruoste poistettiin messinkiharjalla. Lopputulos on niin hieno, että emme halua sitä peittää, vaikka kuumankestomaali tulikin jo hankittua. Tehdään siis luukuille kevyt pellavaöljykäsittely ja katsotaan miten se kestää.
Pintamaalauksen teimme Virtasen kalustemaalilla kahteen kertaan. Maalin valinnassa oli tärkeintä muovittomuus, kuten kaikissa muissakin maalausrempoissamme. Yhtään emme tarpeettomasti halua maaperän ja vesistöjen mikromuovimäärää lisätä (täältä lisätietoa mikromuoveista ja maaleista https://www.sciencedirect.com, https://www.vakka.fi/uutiset/). Pellavaöljymaalia harkitsimme, mutta koska sävy on vaalea, emme halunneet ottaa riskiä kellastumisesta. On muutenkin mukavampaa, että päällemaalauksen voi tehdä kahdeksan tunnin kuluttua eikä neljän päivän kuluttua. Aamulla siis ensimmäinen kerros ja illalla toinen. Värisävy on hassu, juuri nyt se näyttää harmaalta, mutta välillä aivan liian siniseltä. Ehkä siihen tottuu.
Viimeinen silaus tuli sitten keramiikkaharrastuksena syntyneistä savisydämistä, jotka ripustin peltien naruihin. Ketjuahan ei nyt ollut, joten toivottavasti narut jonkin aikaa kestävät.
Nyt meillä on huone kuitenkin taas normaalikäytössä. Uuni odottelee vielä alareunan ja lattian välisen raon täyttämistä (suunnitelma on vielä hakusessa) ja tulipesän tiilisaumojen kunnostusta, joka tapahtuu sitten kun inspiraatio iskee. Toivottavasti ennen ensi talvea 😊.
Ps. Kaikki työssä käyttämäni tuotteet olen hankkinut itse. Mainitsemani yritykset eivät ole millään tavalla kytköksissä blogiini, eikä postaukseen liity kaupallista yhteistyötä.