Kaakeliuunien kunnostaminen on ollut tässä talossa yksi palkitsevimmista projekteistani. Kaksi uunia on saanut kokonaan uuden ilmeen ja yksi on siistiytynyt arvokkaasti. Tässä kirjoituksessa kerron makuuhuoneemme uunin restauroinnista, johon osallistui myös mieheni, kuten muihinkin tässä talossa tapahtuviin projekteihin 😊.
Huom. Kaikki työssä käyttämäni tuotteet olen hankkinut itse. Mainitsemani yritykset eivät ole millään tavalla kytköksissä blogiini, eikä postaukseen liity kaupallista yhteistyötä.
Uunin taustaa
Restauroinnin kohteena on Turun kaakelitehtaan valmistama Auringonkukka-kaakeliuuni 1900-luvun alusta. Kruunukaakelit ovat meidän uunissamme valkoiset, mutta uunia on valmistettu myös emalimaaleilla värillisiksi maalatuilla kruunukaakeleilla. Tyyliltään uuni edustaa kansallisromantiikkaa, uuni on hillitysti koristeellinen, ryhdikäs ja yksityiskohdiltaan harkittu. Uuni on kaunis, mutta myös tärkeä osa talon henkeä.
Lähtötilanne
Uuni oli maalattu mattapintaisella akrylaattimaalilla. Kaakelien saumoista oli suurin osa saumalaasteista rapissut pois. Tulipesän luukun yläpuolinen kaakeli oli haljennut kolmeen osaan, ja myös muissa kaakeleissa oli halkeamia sekä reunoissa kolhuja.
Rakenteellisesti uuni oli kuitenkin kunnossa, työssä oli kyse ennen kaikkea pintojen ja yksityiskohtien restauroimisesta.
Työvaiheet
Restaurointityö sisälsi useita vaiheita:
1. Maalin poisto
Sileiltä pinnoilta poistin akrylaattimaalin mekaanisesti ikkunakaapimella (”handy”). Tarvittaessa lämmitin maalikerroksia varovasti kuumailmapuhaltimella, jotta maali pehmeni ja irtosi helpommin. Tässä vaiheessa maltti on valttia, liiallinen kuumuus voi vahingoittaa lasitetta tai halkaista kaakelin.
Koristekaakeleissa käytin maalinpoistoainetta, messinkiharjaa ja mikrokuituliinoja. Maalinpoistoaineena käytin Uulan maalinpoistoainetta, jota voi miedon hajun vuoksi käyttää myös sisätiloissa.
Levitin maalinpoistoaineen kaakeleiden pinnalle ja peitin alueen elmukelmulla, jotta aine ei kuivuisi liian nopeasti. Annoin sen vaikuttaa muutaman tunnin, jonka jälkeen poistin kelmun vaiheittain ja rapsuttelin ja hankasin pehmenneen maalin varovasti irti. Työ eteni hissukseen kaakeli kerrallaan. Viimeistelynä puhdistin kaakelit maalinpoistoaineesta miedolla MiniRisk-liuoksella.
2. Kolhujen ja halkeamien paikkaus
Eristys
Eristin kolhut primerilla ennen varsinaista paikkausta ja pintakäsittelyä.
Paikkaus
Primerin kuivuttua paikkasin kolhut ja halkeamat kipsillä, joka kestää lämpöä eikä kutistu kuivuessaan.
Kipsimassan valmistus:
- Kaadoin astiaan vettä.
- Lisäsin veden joukkoon kipsijauhetta niin, että veden pinnan yläpuolelle muodostui pieni keko. Veden ja kipsijauheen suhde noin 1:2.
Käytin hienoa mallikipsiä (esim. askartelukaupoista, rakennuskipsi on liian karkeaa). Annoin kipsin levätä vedessä pari minuuttia ennen sekoittamista, jotta se imi veden itseensä. Kovettuminen käynnistyy sekoittamisesta ja tapahtuu nopeasti, joten valmistin massaa vain pieniä eriä kerrallaan.
Levitettyäni kipsin koloihin annoin sen jähmettyä ja kuivua rauhassa.
Muotoilu ja paikkaus
Kipsin kuivuttua hioin paikkaukset oikeaan tasoon ja muotoon. Jos kipsi on liian kovaa hiottavaksi, sitä voi varovaisesti muotoilla myös kirurginveitsellä tai terävällä puukolla. Paikkauksista jäi valokuvadokumentointi tekemättä, mutta eipä niissä erityisemmin kuvattavaa ollutkaan.
Pintakäsittely
Kipsipaikkaukset viimeistelin kahdella kerroksella pellavaöljymaalia. Itse käytin Ottossons Färgmakerin ljusgrå-sävyä, joka sattui täydellisesti meidän uuniemme sävyyn. Ottosonsin maaleja saa esimerkiksi Roseborgilta. Myös kiiltävä kalustemaali sopii tähän tarkoitukseen.
3. Kaakelisaumojen kunnostaminen
Poistin saumoista irtonaisen laastin varovasti kirurginveitsellä. Tässä vaiheessa on tärkeää varoa, ettei lasitus vahingoitu.
Valmistin uuden saumalaastin Rakennuskulttuuritalo Toivon ohjeen mukaan:
- 1 dl titaanidioksidia
- 2 dl liitujauhoa
- 1 munanvalkuainen
- rasvatonta maitoa
Sekoitin liitujauhon, titaanidioksidin ja munanvalkuaisen keskenään. Lisäsin maitoa sen verran, että massasta tuli sopivan notkeaa. Annoin massan tekeytyä hetken ennen saumausta.
Saumauksen tein kuten laatoissa yleensä: painoin laastin saumoihin kumilastalla vinottain saumaan nähden. Kun sauma oli jähmettynyt, siistin saumat ja kaakelit puhtaiksi kostealla sienellä. Saumojen kuivuttua kiillotin laatat nukkaamattomalla puuvillakankaalla.
Vinkki: Jos halutaan värillistä saumaa, korvataan titaanivalkoinen sävytetyllä pigmentillä. Pigmenttien kanssa on muistettava olla varovainen, sillä ne pölisevät helposti ja värjäävät myös kuivina. Suojaa siis sekä itsesi (myös hengityssuojain!) että ympäristösi huolellisesti. Kuivana levinnyt pigmentti poistetaan imuroimalla, ei kostealla pyyhkimällä, sillä kosteus ajaa pigmentin tiukasti pintaa syvemmälle.
Liitujauhoa ja pigmenttejä voi hankkia esimerkiksi maalikaupoista sekä Kymin Palokärki – verkkokaupasta.
4. Sokkelin käsittely
Uunimme sokkeli on vain osittain kaakeloitu. Todennäköisesti kaakelit ovat alun perin kiertäneet sokkelin ympäri, mutta rakennuksen siirtovaiheessa uunille on ilmeisesti tapahtunut jotakin ei toivottavaa. Samassa yhteydessä myös uunia kiertävä hylly on todennäköisesti vaurioitunut, hyllyn toisesta reunasta puuttuu iso pala.
Poistin jäljellä olevista sokkelikaakeleista maalin. Etuosa oli muotoiltu jonkinlaisella laastilla, jota tasoitin kipsimassalla. Hioin pinnan ja maalasin sen pellavaöljymaalilla.
Täydellisemmänkin lopputuloksen olisin saanut, mutta tässä kohtaa kärsimättömyys voitti. Päätin antaa pienen epätäydellisyyden jäädä näkyviin, se täydentää nyt omalla tavallaan talon historiaa.
5. Viimeistely
Kun koko uuni oli käsitelty, tein vielä huolellisen loppupuhdistuksen ja kiillotuksen puuvillakankaalla.
Omaan silmääni uuni on nyt jälleen arvoisensa. Jään edelleen hieman ihmettelemään, miksi näin kaunis uuni on joskus päätetty maalata piiloon. Nyt sen alkuperäinen ilme kuitenkin pääsee taas oikeuksiinsa ja huoneessakin on aivan toisenlainen tunnelma. Hyvä tuli!
Ps. Jos kaipaat lisätietoa perinnetulisijojen kunnostamisesta, löytyy sitä ainakin Museoviraston Tulisijat-korjauskortista.