Tyylisuuntien iloinen sekamelska
Kotitaloni sijaitsee asemakaava-alueella Iitissä. Päärakennus on rakennettu nykyiselle paikalleen vuonna 1907. Rakennusaikana suomalaisessa arkkitehtuurissa vallitsi kansallisromantiikan ja jugendin aikakausi. Maaseudulla tyylisuunnat vaihtuivat kuitenkin hitaammin kuin kaupungeissa ja tyylit sekoittuivatkin usein toisiinsa.
Rakennus on hirsirakenteinen ja verhoiltu höylätyillä paneeleilla. Eri suuntaiset paneelikentät viittaavat 1800-luvun lopun nikkarityyliin. Julkisivujen koristelussa on nähtävissä kansallisromanttista tyyliä. Pylväitä ja listoja on muotoiltu koristeleikkauksin, joita on korostettu tummemmilla sävyillä. Ikkunat ovat tyypilliset jugend-aikakaudelle, pieniruutuiset yläosat ja suurempiruutuiset alaosat. Pääoven peilijako viittaa empiren aikakauteen, ylin peili on kuitenkin myöhemmin korvattu lasilla.
Vesikatteena on konesaumattu peltikate, muotona aumattu satulakatto. Rakennuksen perusmuuri on rakennettu aikakaudelle tyypillisesti graniittimuurikivistä ja alapohjarakenteena on tuulettuva alapohja. Päärakennuksen takaosaan on 1950-luvun lopussa rakennettu lisäosa, johon on sijoitettu sauna ja peseytymistilat. Laajennusosan ulko-ovi on aikakaudelleen tyypillinen 1950-luvun ovi. Muilta osin laajennusosa on rakennettu talon muuhun ulkoasuun tyylillisesti sopivaksi.
Metsä-Anttilan tontilla on päärakennuksen lisäksi kaksikerroksinen, hirsirakenteinen luhtiaitta sekä kivirakenteinen holvattu maakellari (sattuisiko joku tietämään maakellariasiantuntijaa, alkavat holvauksesta kivet tippua niskaan?). Molemmat hirsirakennukset on suojeltu asemakaavassa merkinnällä sr: ”Historiallisesti arvokas ja kyläkuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksen ulkonäön ominaispiirteet tulee säilyttää. Muutoksista on neuvoteltava maakuntamuseon kanssa.” Myös pihapiiri tulee säilyttää puistomaisena.
Metsä-Anttilan tilalla on ollut rakennuksia jo vuonna 1875 rakennusten käyttötarkoituksesta ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa.
Lahden ammattikorkeakoulun miljöösuunnittelun opiskelijat ovat inventoineet Kausalan ja Iitin Kirkonkylän kulttuurihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa vuonna 2009. Inventoinnin tuloksena syntyneen inventointiraportin mukaan kauppias Erik Tensikkala osti Metsä-Anttilan tilan 1890-luvun alussa. Hänen aikanaan tilalla oli hevostalli ja tallin hoitajan asunto. Erik Tensikkalan kuoleman jälkeen, n. vuonna 1907, tila myytiin maanviljelijä Kalle Mynttiselle, joka rakensi tilan nykyiset rakennukset.
Rakennusten seinien hirret on numeroitu niissä huoneissa, joissa hirret ovat sisäpuolelta näkyvissä. Hirsien numerointi viittaa siihen, että rakennukset on rakennettu vanhemmista hirsistä tai siirretty paikalleen jostain muualta, jolloin rakentamisaikakauden ominaispiirteet on kenties lisätty päärakennukseen siirron yhteydessä. Rakennusten siirrosta ei kuitenkaan toistaiseksi ole löytynyt dokumentoitua tietoa.
Kalle Mynttinen on myynyt tilan maanviljelijä Matti Aholalle vuonna 1917. Asuinalueen ja alueella kulkevien teiden nimet juontanevat myös Aholan sukuun. Tilan omistus on Matti Aholan jälkeen siirtynyt Matin pojalle Leolle, jonka perikunta on 50-luvulla myynyt tilan Iitin kunnalle. Myyjille on perimätiedon mukaan jäänyt elinikäinen asumisoikeus tilaan. Tilan maita on Iitin kunnan omistusaikana lohkottu ja kaavoitettu asuinrakentamiseen.
Kantatilan rakennukset ovat olleet tyhjillään ja rapistuneet n. 1980-luvulta vuoteen 1993, jolloin Iitin kunta on päättänyt myydä purku-uhan alla olleet rakennukset ja tontin yksityisomistukseen, ja rakennusten kunnostamisen suunnittelu on alkanut.
Rakennusten restaurointi
Otteita Kymenlaakson maakuntamuseon lausunnosta 18.11.1993:
”Metsä-Anttila on inventoitu Kymenlaakson liiton ja Kymenlaakson maakuntamuseon toimesta ja se on mukana Kymenlaakson rakennushistoriallisesti merkittävien rakennusten inventointikirjassa Kymenlaakson rakennuskulttuuri (kohde Iitti / 123).
Metsä-Anttilan päärakennus on valmistunut vuonna 1907. Talo edustaa jugend-tyylistä maalaistaloa ja se on säilynyt historiallisesti aitona. 1960-luvun alkupuolella tehdyt uudistukset sopeutuvat vanhoihin tiloihin ja rakennuksen rakennushistoriallinen ja maisemallinen arvo on säilynyt.
Rakennuksen sisätilat ovat säilyneet aitoina. Talossa säilyneet kaakeliuunit ovat arvokas osa kokonaisuutta. Kaakeliuunit ovat nykyisin harvinaistuneet ja siksi niiden säilyttäminen onkin tärkeää. Rakennuksen pelkistetyn kauniit koristeaiheet ovat merkittäviä myös perinteisen käsityötaidon kannalta.
Kymenlaakson kulttuuriympäristöjen toimenpideohjelmassa rakennus on rakennushistoriallisen aitoutensa perusteella sijoitettu A-ryhmään.”
Otteita Kymenlaakson liiton vuonna 1993 julkaisemasta Kymenlaakson kulttuuriympäristöjen toimenpideohjelmasta:
”Ryhmään A kuuluvat historiallisesti aitoina säilyneet rakennukset ja rakennusten osat. Eri aikojen rakennusvaiheet kertovat rakennuksen historiasta ja ovat olennainen osa sen nykyistä kulttuurihistoriallista arvoa.
Rakennusten korjaukset tulee suunnitella niin, että ne tukevat alueen kulttuurihistorian ja maiseman säilymistä. Rakennukset tulee korjata niin, että niiden rakennushistoriallinen arvo säilyy.”
Rakennuksen ostajat ovat aloittaneet pihapiirin raivaamisen, rakennusten kunnostuksen suunnittelun ja avustushakemusten laatimisen vuonna 1993. Asiakirjojen ja lehtileikkeiden perusteella rakennuksia on kunnostettu ja restauroitu vuodesta 1995 alkaen. Runkorakenteiden, julkisivun, ikkunoiden ja vesikaton kunnostamisen lisäksi kunnostuksen kohteena ovat useiden omistajien aikana olleet myös sisätilat, joita on ovia, kahden huoneen sisäkattoa ja muutaman huoneen lattiaa lukuun ottamatta uusittu kokonaan. Pääosin restauroinnissa on kuitenkin, pintakäsittelyjä lukuun ottamatta, kunnioitettu alkuperäistä.
Restauroinnin kannalta on haasteellista, että dokumentoitua tietoa rakennusten alkuajoista ei ole löytynyt. Suunnitelmia ja korjausavustushakemuksia on säästynyt tutkittavaksi vuodesta 1993 vuoteen 2010. Korjausavustushakemusten ja rakennuksista löytyneiden vanhojen osien perusteella rakennuksia on pääosin kunnostettu mallintaen rakennuksissa hakemusajankohtana olleita aiemmilta ajoilta peräisin olevia tai alkuperäisiä materiaaleja ja varustelua. Tehtyjä kunnostus- ja restaurointitöitä tai niiden ajankohtaa ei ole dokumentoitu, joten on luotettava siihen, että työt on tehty suunnitelmissa ja avustushakemuksissa kuvatun mukaisesti.
Tätä olen siis mieheni kanssa siis muutaman vuoden pikkuhiljaa kunnostellut, painien päätöksenteossa erilaisten eettisten dilemmojen kanssa. Korjausvelkaa on, kuten vanhan talon kanssa voi olettaakin olevan. Haittaavimmat puutteet on kuitenkin selätetty ja asiat etenevät omassa aikataulussaan välillä nopeammin ja välillä hitaammin. Tällä hetkellä asumiskunto- ja estetiikka on saavutettu, joten edetään hitaammin. Kärsivällisyys ei varsinaisesti kuulu luonteenpiirteisiini, mutta keskeneräisyys kasvattakoon sitä luonnetta 😊.